Vaikka kaksoset olivatkin tervetulleita perheeseen, silti perheen talous oli nyt kovilla. Chuck tuskaili miten laskut saataisiin maksettua, vaipat ostettua ja Oliverille koulukirjat hankittua. Hän päätti tehdä töissä ylimääräisiä tunteja, että perheen tilin saldo nousisi.
Lapset eivät olleet tietoisia perheen rahaongelmista. Oliver oli onneissaan saatuaan uuden sängyn. Sänky oli ostettu kierrätyskeskuksesta, mutta Oliverille se oli kuin uusi.
Perheen jääkaappi näytti hyvin tyhjältä. Hyllyiltä löytyi kananmunia, maitoa ja hernekeittopurkkeja. Evelyn katseli Oliveria kateellisena, kun hän söi mustikkalettujaan onnellisena. Mahan murinan ääni täytti tyhjän olohuoneen.
Chuckin pidettyä palopuhe Oliverille, päätti Oliver ryhdistäytyä koulussa. Vaikka häntä itseään ei koulu kiinnostanut, halusi Oliver että hänen vanhempansa voisivat olla ylpeitä hänestä. Bussikuski oli todella typerännäköinen Oliverin mielestä.
88 vuoden ikäisenä oli Chuckin aika poistua maailmasta. Evelyn oli todistamassa tätä tapahtumaa, ja hän oli aivan murtunut. Kuka silittelisi hänen poskiaan illalla ennen nukkumaan menoa ja kuka toisi perheelle ruuan pöytään.
"Chuck, älä mene! Minä en pärjää ilman sinua", Evelyn itki kuin viimeistä päivää. Chuck oli hiljaa, ja Evelyn tunsi kuinka Viikatemies katseli häntä. Jos Evelyn olisi osannut lukea ajatuksia, olisi hän kuullut seuraavan ajatuksen Viikatemiehen päästä: "Sinä olet seuraava, Evelyn.."
Evelyn ei kestänyt perheessä tapahtuvaa draamaa. Hän masentui, ja sai lääkäriltään masennuslääkkeitä.
Myös Oliver oli hyvin masentunut tästä kaikesta. Hänellä ei ollut ketään kenelle puhua tunteistaan ja äitilleen hän ei viitsinyt, koska Chuckin kuolema oli hänelle yhä kova pala. Perheen pienimmät Kate ja Alessa taas eivät oikein ymmärtäneet, että mitä oli tapahtunut.
Kaksoset huusivat kaiket päivät, ja Evelyn oli jo varma että hän ei selviäisi tästä kaikesta. Miten hän ikinä pystyisi kasvattamaan kolme lasta?
"Chuck, jos sinä olet siellä taivaassa, niin pidä meidän perheestä hyvää huolta", Evelyn rukoili. Vaikka hän ei ollut uskonnollinen luonteeltaan, hän silti uskoi että Chuck katseli heitä pilven reunalla.
Oliver oli yksinäinen. Kukaan ei jaksanut/halunnut leikkiä hänen kanssaan, läksyt jäivät usein tekemättä ja Oliver joutui tyytymään purkkiruokaan, koska jääkaapista ei löytynyt mitään tuoretta ruokaa.
"Kai sinä Oliver ymmärrät, että minun täytyy huolehtia sinun lisäksi kahdesta muustakin lapsesta. Haluaisin kovasti viettää enemmän aikaa sinun kanssasi, mutta minä en vain ehdi", Evelyn räyhäsi Oliverille, ja Alessa huusi hänen sylissään kuin pieni palosireeni.
Perheen toivuttua Chuckin poismenosta, oli vuorossa kaksosten synttärit. Kate kasvoi ensiksi, ja hän näytti ihan Evelyniltä lapsena.
Sitten kasvoi Alessa, joka ilmeisesti peri vaaleat hiuksensa Chuckin äidiltä. Vaikka tytöt näyttivätkin melko samoilta, olivat he luonteiltaan kuin yö ja päivä. Alessa oli se kärsivällisempi, ja Kate oli välillä oikea maanvaiva.
Oliver löysi vihdoinkin itselleen koulusta kaverin. Pojan nimi oli Tuukka. "Minä olen luonteeltani kapinallinen, ja minuahan ei kukaan määräile", Tuukka kertoi ja naurahti. Evelyn kuunteli keittiössä poikien juttuja ja naureskeli.
Pojilla oli pitkät ja hauskat leikit puumajassa. Oliver oli ilkeä yksisilmäinen merirosvo, ja Tuukka taas se komea prinssi.
"Rauu minä syön sinut", Kate karjui nukelleen. Vaikka tytöt olivatkin kaksoset, silti he eivät viettäneet keskenään hirveästi aikaa yhdessä. Kate tykkäsi fyysisemmistä leikeistä.
Alessa taas nautti kun hän pääsi käyttämään aivojaan ja taiteilijan lahjojaan.
Kaksosten opittua kävelemään, puhumaan ja käymään potalla oli Evelynillä vihdoinkin aikaa pojalleen. Läksyjen teko sujui heiltä hyvin yhdessä, ja se lähensi heitä.
Vaikka Oliver vaikutti siltä että hän oli toipunut Chuckin kuolemasta, oli hänellä kova ikävä isäänsä. Hän olisi halunnut tutustua isäänsä paremmin.
Kate oli Evelynin lellikki. Evelyn hemmotteli tyttöä kokoajan, ja oli aina ensin hoitamassa Katen ja sitten vasta Alessan. Ajan myötä Kate tottui siihen, että hän sai aina kaiken mitä halusi.
Alessa taas, no hän oli se joka välillä unohtui kehtoon. Vaikka hän kuinka itki ja huusi äitiä, ei kukaan tullut.
Oliver ja Tuukka olivat riidelleet koulussa yhdellä välitunnilla, ja Tuukka oli huutanut Oliverille että ei enää halua ystävä hänen kanssaan. Oliver ei jaksanut välittää koko asiasta, ystäviä tulee ja menee, hän ajatteli. Nyt hänellä olisi enemmän tilaa puumajassa.
Perheelle oli muodostunut rutiini. He katsoivat aina yhdessä ruokakanavaa arkiaamuisin, kun Oliver oli koulussa. Evelyn oli varma, että ainakin Alessasta kasvaisi oikea ruokavirtuoosi!
Viikonloppuna oli Oliverin aika kasvaa teiniksi. Evelyniä harmitti, kun hän ei ollut hommannut pojalleen mitään synttärilahjaa tai edes kakkua.
Oliverista kasvoi komea miehen alku! Hänen luonteenpiirteensä ovat: kapinallinen, taiteellinen, ystävällinen ja huumorintajuton. Evelyn olisi halunnut leikata Oliverille lyhyet hiukset, mutta siihen Oliver ei suostunut.
Nyt kun Oliver pystyi huolehtimaan sisaruksistaan, niin sen hän myös teki. Heti kasvettuaan teiniksi Oliver nosti Alessan syliinsä ja kuiskasi hänen korvaansa: "Minä huolehdin sinusta"
Ystävällisestä luonteesta huolimatta, Oliver rakasti ylikaiken kepposia. Hän teki niitä kokoajan, ja kaikkialla. Sohvan päälle pierutyyny, tietokoneeseen härski etusivu, vessanpöntön vetämättä jättäminen.. Oliveria nauratti.
Chuck oli huolissaan perheestä, ja aina silloin tällöin hänen haamunsa seikkaili Harringtonin talon käytävillä. Kukaan ei onneksi ollut tuolloin hereillä, ja näin vältyttiin traumoilta.
"Oliver, tiedän että olet siinä iässä että sinua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä minä sanon, mutta juttu on nyt vaan niin että jos sinä haluat asua täällä etkä muuttaa sisäoppilaitokseen, täytyy sinun totella minua", Evelyn kertoi tuohtuneena Oliverille.
"No mut ku kaikki kaveritki saa mennä miten ne haluu, c'moon mutsi, älä oo tollai tiukkapipo", Oliver vastasi näreissään. Hän ei tykännyt yhtään siitä, että joku yritti määräillä hänen tekemisiään.
Vihdoinkin päästyään yhteisymmärrykseen, lähti Evelyn ostamaan kaupasta uusia ruuanlaittokirjoja ja Oliver jäi kotiin huolehtimaan siskoistaan. Alessa oli jo 5 vuotta vanha ja hän ei vieläkään osannut kunnolla kävellä, joten Oliver päätti auttaa siskoaan.
Oliver piti myös huolta, että perheen lellikillä Katella oli kaikki hyvin. Katea välillä pelotti tapa, miten rohkeasti Oliver häntä kanniskeli.
Nyt kun perheessä oli melkein ilmainen lapsenvahti, oli Evelynillä aikaa kirjoittaa kirjansa "Sähkökatkoksia" vihdoinkin loppuun. Hänen kustantajansa oli ollut jo kovin vihainen projektin viivästymisen takia.
Evelyn kohtasi päivittäin Oliverin kepposia, mutta hän ei jaksanut olla vihainen pojalle, joka huolehti niin tunnollisesti pikkusisaruksistaan. "On se kyllä yksi veijari..", Evelyn tuumasi.
Alessa kasvoi lapseksi, ja hän on kuin isänsä kaksoisolio. Samanlaiset silmät, ja tuo nenä. Hänen luonteenpiirteensä ovat: nero, äkkipikainen, kätevä ja sikeäuninen.
Myös Kate, kynsienpureskelija, kasvoi lapseksi. Hänen luonteenpiirteensä ovat: sohvaperuna, neuroottinen, ulkoilmasim ja lapsenmielinen.
Oliver oli onneissaan siskojensa kasvusta. Vihdoinkin hänellä oli talossa kaksi leikkikaveria. "Tästä saat, ja tästä", Oliver huusi Alessalle, ja löi häntä tyynyllä niin kovaa kuin vain pystyi.
Mutta Alessa ei luovuttanut, vaan antoi myös samalla mitalla takaisin. "Häh häh", Alessa tokaisi, ja naurahti. Oliverista ja Alessasta tuli parhaat ystävät, ja Kate oli vähän kateellinen kun ei päässyt näiden kahden väliin.
Kate ei keksinyt muuta kuin siivota ajan kuluksi.
Koulussa oli sama ongelma. Hän ei saanut ystäviä, sillä hän oli aina hiljainen uusille tuttavuuksille. Onneksi takapihan hiekkalaatikko lohdutti Katea vähän. Alessa taas sai monia uusia ystäviä.
Evelyn halusi olla se cooli äiti, ja hän yritti tehdä vaikutuksen Oliveriin ja hänen kaveriinsa Tuukkaan kertomalla hurjia kauhutarinoita. "Oli synkkä ja myrskyinen yö. Puut huojuivat, ja taivas salamoi", Evelyn kertoi, ja yritti taskulampulla saada pelottavan tunnelman aikaiseksi.
Oliveria hävetti jälleen kerran. "Mutsi pliis, lopeta, sä oot niiiiiiin n-o-l-o", Oliver sanoi, ja häpeän puna nousi hänen poskilleen. Evelyn ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan kertoi tarinan loppuun asti.
Oliver oli siinä iässä, että häntä kiinnosti tytöt. Ei hän hirveästi tyttöjä tuntenut, mutta ne pari jotka hän tunsi olivat hänen mielestään ihan järjettömän hyvännäköisiä. Ja erääseen hän oli iskenyt kyntensä. Täytyisihän hänellä oma tsirpukka olla, kaikilla muillakin kavereilla oli.
Evelyn kuuli "vahingossa" Oliverin puhelun tytölle, jota hän oli pyytämässä ulos, ja siitäkös hän räjähti. "Tähän taloon ei tyttöjä tuoda! Sinulla on kaksi nuorta siskoa, enkä halua että he saavat sinusta pahoja vaikutteita", Evelyn raivosi, ja Oliver pyöritteli silmiään.
Evelynin lopetettua saarnan pitäminen, pisti hän Oliverin jäähylle. Pojan surullinen katse sai Evelynin miettimään, oliko hän kenties ollut liian ankara?
Vuosien vieriessä oli Katesta ja Alessasta vihdoinkin tulleet hyvät kaverukset. He tekivät kaiken yhdessä, jopa koulussa he olivat vain kahdestaan. "Sinä siskoseni olet minun paras ystäväni", Alessa kertoi Katelle. Kate hymyili.
Oliverilla oli edessä lukion toiseksi odotetuin päivä: tanssiaiset. Hän puki päälleensä vaaleansinisen smokin ja astui vaaleanpunaiseen limusiiniin, joka oli täynnä hänen kavereitaan. Illan vaihtuessa yöhön, kruunattiin Oliver tanssiaisten kuninkaaksi! Evelyn oli hyvin ylpeä pojastaan.
Samoin Alessa oli ylpeä veljestään. Alessa haaveili tulevaisuudesta automekaanikkona tai taksikuskina, ja sohvalla oli hyvä paikka harjoitella tulevaa ammattia.
Millainen tulevaisuus Harringtonin perheellä on edessä, selviää ensi jaksossa :-)